Lapsen ruokakasvatus – mitä se on?

Omat ruokailutottumukset ja -mieltymykset juontavat juurensa varhaislapsuudesta saakka ja niillä uskotaan olevan yhteys muun muassa myöhempään lihavuuden riskiin ja häiriintyneeseen syömiskäyttäytymiseen. Vanhemmat voivat omalla esimerkillään ohjata lasta kohti elämänmittaista terveellistä syömiskäyttäytymistä. On varsin luonnollista, että makea mielletään miellyttäväksi ja karvaat sekä happamat maut vastenmielisiksi, mutta siitä huolimatta suurin osa ruokamieltymyksistä on kokemuksen kautta opittuja.

Makumatka alkaa jo kohdussa

Lapsi kokee ensimmäiset makukokemuksensa jo kohdussa paljon ennen syntymää, kun lapsiveteen kulkeutuu erilaisia makuja riippuen äidin syömistä ruuista. Tämäntyyppinen makuihin totuttelu jatkuu myös heti syntymän jälkeen, mikäli lapselle tarjotaan äidinmaitoa. Tositoimiin päästäänkin puolen vuoden iän paikkeilla, kun uutena lisänä tulevat ruokien erilaiset koostumukset ja vanhempien valinnat lapsen ruokakasvatuksessa saavat todellisen merkityksen.

Vanhemmat vaikuttavat lapsen ruokamieltymyksiin

Varsin tavallisia toimintatapoja ruokailun yhteydessä saattavat olla esimerkiksi pakottaminen, rajoittaminen, painostaminen ja palkitseminen. Kaikki edellä mainitut luovat jokseenkin kielteisen ja normaalia syömiskäyttäytymistä vääristävän ruokailuilmapiirin.

Painostaminen saattaa häiritä lasta nälän ja kylläisyyden tunteen tunnistamisessa sekä tehdä ruokailuhetkestä epämiellyttävän, puhumattakaan pakottamisesta. Jälkiruoalla palkitseminen lisää kyllä kiinnostusta jälkiruoan syömistä kohtaan, mutta ei välttämättä sen ruoan, jonka syömistä jälkiruokapalkinnolla yritetään edistää. Tiukat rajoitukset saattavat puolestaan saada lapsen haluamaan entistä enemmän kiellettyjä ruokia, jolloin päädytään juuri päinvastaiseen lopputulokseen kuin oli tarkoitus.

Näytä esimerkkiä ja kannusta

Lapset oppivat paljon ottamalla mallia heille läheisimmistään eli vanhemmistaan sekä sisaruksistaan. Tästä syystä hyvät ruokailutottumukset saavutetaan todennäköisemmin myönteisessä ja kannustavassa ilmapiirissä itse roolimallina toimien sekä rohkaisten lasta uusien makujen pariin kuin valtaa ja kontrollia apuna käyttäen.

Vanhemman on kiinnitettävä huomiota siis myös omaan syömiskäyttäytymiseensä. Lasta on vaikea opettaa syömään terveellisesti ja monipuolisesti, jos et tee sitä itsekään. Perheen yhteiset ruokailuhetket samaa ruokaa syöden ovat helppo tapa näyttää mallia lapselle. Myös oma epäluuloisuus uusia tai hieman vieraampia ruokia kohtaan kannattaa kitkeä itseltään pois, koska lapsi saattaa omaksua sen myös itselleen. Vanhemmat voivat opetella yhdessä lapsen kanssa maistamaan rohkeasti uusia makuja.

Kohtuus kaikessa

Vaikka lapsen olisi hyvä saada mahdollisimman monipuolisesti uusia makukokemuksia, se ei kuitenkaan tarkoita, että kaikkea mahdollista pitäisi olla aina saatavilla. Lapsen ruokakasvatuksessa tarvitaan ehdottomasti myös rajojen opettelua. Kohtuus kaikessa toimii erinomaisena muistisääntönä myös tässä asiassa. Äärimmäisten tiukkojen rajoitusten tai kieltämisen sijaan lapselle opetetaan, että kaikenlaiset ruuat voivat kuulua terveelliseen elämään, mutta sopivissa määrin ja lapsen iän mukaisesti.

Vaikka ruokailumieltymykset voivat uudistua tai jopa kokonaan muuttua iän myötä, perusta niille luodaan lapsena. Kaikista otollisinta aikaa tähän on nimenomaan varhaislapsuus ennen kouluikää, kun vanhemmilla on vielä suuri vaikutusvalta lapseen. Lapsen ruokakasvatusta pidetään tärkeänä juuri siksi, että sen avulla pyritään vaikuttamaan loppuelämän kestäviin sekä terveyttä edistäviin ruokailutottumuksiin.

Teksti: Titta Laurinen