Näin tylsyys vaikuttaa lapseen – tämä on hyvä tietää

Kesäloma alkaa, kiireet helpottavat ja vihdoin pitäisi olla aikaa levätä. Silti monessa perheessä kuuluu jo ensimmäisten lomapäivien aikana sama lause: “Äiti, mulla on tylsää.” Moni vanhempi alkaa saman tien etsiä ratkaisua. Pitäisikö keksiä aktiviteetti? Lähteä johonkin? Järjestää ohjelmaa? Tarjota virikkeitä?

Tutkijoiden mukaan tylsyys ei kuitenkaan välttämättä ole ongelma, joka pitäisi ratkaista mahdollisimman nopeasti. Päinvastoin. Juuri tylsyys voi olla yksi tärkeimmistä asioista, joita lapsen aivot kesällä tarvitsevat.

Tylsyys tuntuu epämukavalta, koska aivot ovat tottuneet virikkeisiin

Koulu, harrastukset, videot, pelit, viestit, musiikki ja jatkuva tekeminen pitävät aivot lähes tauotta aktiivisina. Monen lapsen arki on rytmitetty hyvin tarkasti aamusta iltaan.

Kun kesäloma alkaa, tämä viriketulva ei katoa heti. Aivot ovat edelleen tottuneet siihen, että koko ajan tapahtuu jotakin.

Siksi hiljaisempi hetki voi tuntua lapsesta fyysisesti jopa epämukavalta. Tylsyys ei aina tarkoita sitä, ettei tekemistä oikeasti olisi. Usein se tarkoittaa sitä, että aivot eivät enää saa samanlaista jatkuvaa stimulaatiota kuin mihin ne ovat tottuneet.

Tutkijat ovat puhuneet paljon dopamiinista eli aivojen välittäjäaineesta, joka liittyy motivaatioon, palkitsevuuteen ja kiinnostuksen tunteeseen. Nopeat virikkeet, kuten videot ja pelit, tarjoavat dopamiinia jatkuvasti. Kun virikkeitä tulee paljon, tavallinen arki voi alkaa tuntua aivoista hitaalta.

Juuri siksi moni lapsi kokee tylsyyden voimakkaasti erityisesti kesäloman alussa.

Aivot tarvitsevat myös tyhjää tilaa

Vaikka tylsyys tuntuu helposti negatiiviselta, tutkimuksissa on huomattu, että täysin virikkeetön tai hitaampi hetki voi olla aivoille tärkeä.

Kun aivot eivät keskity jatkuvasti ulkoisiin ärsykkeisiin, ne siirtyvät niin sanottuun oletusverkoston tilaan. Tätä kutsutaan englanniksi nimellä default mode network. Juuri silloin aivot alkavat käsitellä ajatuksia, muistoja, tunteita ja luovuutta eri tavalla kuin kiireisessä suorittamistilassa.

Toisin sanoen: tylsistyminen voi olla hetki, jolloin aivot oikeasti palautuvat.

Siksi monet ideat syntyvät suihkussa, automatkalla tai silloin, kun ihminen “ei tee mitään erityistä”. Myös lapsilla pitkäveteiseltä tuntuva hetki voi olla tärkeä vaihe, jossa mielikuvitus alkaa vähitellen aktivoitua.

Kesäloman ensimmäiset päivät voivat tuntua erityisen tylsiltä

Moni vanhempi huomaa saman ilmiön vuodesta toiseen. Heti kesäloman alussa lapsi tuntuu levottomalta, valittaa tylsyyttä ja kaipaa jatkuvasti jotakin tekemistä.

Tähän on hyvin ymmärrettävä syy.

Kevään aikana lapsen arki on ollut täynnä rakennetta. Koulupäivät rytmittävät aikaa, aikuiset ohjaavat tekemistä ja seuraava tapahtuma on aina tiedossa. Kun tämä rakenne katoaa yhtäkkiä, lapsen aivot joutuvat ikään kuin opettelemaan uudelleen, mitä tehdä vapaudella.

Aluksi se voi näyttää siltä, että lapsi vain pyörii ympäriinsä ja valittaa. Todellisuudessa kyse voi olla siirtymävaiheesta. Aivot eivät ole vielä ehtineet rauhoittua siihen rytmiin, jossa tekemistä pitääkin keksiä itse.

Tylsyys voi olla portti luovuuteen

Yksi kiinnostavimmista tutkimushavainnoista liittyy siihen, että tylsyys voi lisätä luovuutta.

Kun ulkoisia virikkeitä ei tule jatkuvasti, aivot alkavat vähitellen tuottaa tekemistä itse. Moni vanhempi tunnistaa tilanteen: ensin lapsi valittaa pitkään tylsyyttä, mutta hetken kuluttua olohuoneessa rakennetaan majaa, pihalla keksitään leikki tai paperille ilmestyy sarjakuva.

Tämä vaihe ei synny heti. Se vaatii usein juuri sen epämukavan hetken, jossa lapsi ei saa valmista viihdettä suoraan eteensä.

Siksi jatkuva ohjelman järjestäminen voi joskus jopa estää luovuuden syntymistä. Jos jokainen tylsä hetki täytetään välittömästi uudella virikkeellä, aivot eivät ehdi harjoitella oma-aloitteista tekemisen keksimistä.

Vanhemmille syntyy helposti paine viihdyttää

Nykyvanhemmuuteen liittyy usein ajatus siitä, että hyvän vanhemman pitäisi tarjota lapselle jatkuvasti elämyksiä, aktiviteetteja ja kehittävää tekemistä. Kesällä paine voi kasvaa erityisen suureksi.

Sosiaalinen media täyttyy retkistä, vesipuistoista, askarteluista, jäätelöhetkistä ja täydellisistä lomapäivistä. Samaan aikaan omassa keittiössä joku ilmoittaa jälleen kerran tylsistyneensä.

Moni vanhempi saattaa alkaa silloin tuntea syyllisyyttä. Tutkijoiden ja psykologien viesti on kuitenkin yllättävän lohdullinen: lapsen ei tarvitse olla jatkuvasti viihdytetty. Itse asiassa tylsyyden sietäminen voi olla tärkeä taito.

Kyky olla hetki ilman jatkuvaa stimulaatiota auttaa hermostoa rauhoittumaan ja kehittää samalla pitkäjänteisyyttä sekä oma-aloitteisuutta.

Tylsyyden sietäminen on taito, jota voi harjoitella

Jos lapsi on tottunut siihen, että tekemistä tarjotaan jatkuvasti valmiina, tylsistyminen voi tuntua erityisen vaikealta. Tämä ei tarkoita, että lapsessa olisi jotain vikaa. Kyse on pitkälti tottumuksesta.

Aivot oppivat nopeasti siihen, millaista stimulaatiota ne saavat päivittäin. Jos suuri osa vapaa-ajasta täyttyy nopeista virikkeistä, hitaammat hetket alkavat tuntua raskailta.

Siksi tylsyyden sietäminen voi olla vähän kuin lihas, jota harjoitellaan vähitellen.

Aluksi lapsi voi protestoida voimakkaasti. Mutta jos aikuinen ei ratkaise jokaista tylsää hetkeä välittömästi, lapsi alkaa usein hiljalleen keksiä tekemistä itse.

Tylsyyden taustalla voi joskus olla myös kuormitus

Joskus “mulla on tylsää” voi tarkoittaa myös jotakin muuta.

Lapsi voi olla:

• kuormittunut
• ylivirittynyt
• väsynyt
• emotionaalisesti “tyhjä” pitkän kevään jälkeen

Silloin mikään tekeminen ei oikein tunnu kiinnostavalta.

Erityisesti paljon suorittavilla tai herkillä lapsilla kesäloman alku voi olla vaihe, jossa keho ja mieli vasta opettelevat pysähtymään. Joskus kyse voi olla siitä, että hermosto yrittää palautua.

Vanhemman ei tarvitse ratkaista jokaista tylsää hetkeä

Tämä voi olla monelle vanhemmalle kaikkein vapauttavin ajatus.

Lapsen tylsyys ei automaattisesti tarkoita, että aikuisen pitäisi heti keksiä ohjelmaa.

Joskus riittää, että aikuinen kuuntelee rauhallisesti eikä kiirehdi poistamaan tunnetta heti. Tylsyys on tunne muiden joukossa, eikä sitä tarvitse aina olla helpottamassa.

Moni psykologi korostaa, että juuri näissä hetkissä lapsi harjoittelee:

• itsensä viihdyttämistä
• luovuutta
• pitkäjänteisyyttä
• tunnetaitoja
• oma-aloitteisuutta

Ja usein kaikkein parhaat kesämuistot syntyvät lopulta juuri niistä hetkistä, joita ei suunniteltu valmiiksi.

Kesän tärkein tehtävä voi olla hidastaminen

Kesälomasta puhutaan usein aikana, jolloin pitäisi tehdä mahdollisimman paljon kaikkea ihanaa. Mutta ehkä kesän tärkein tehtävä onkin jotain paljon yksinkertaisempaa.

Ehkä kesän tärkein tehtävä on antaa aivoille lupa olla välillä tekemättä mitään. Sillä juuri silloin, kun ulkoiset virikkeet hetkeksi hiljenevät, mielikuvitus, palautuminen ja luovuus saavat tilaa nousta esiin.

Ja ehkä juuri siksi “mulla on tylsää” ei ole aina merkki epäonnistuneesta päivästä.

Joskus se voi olla vasta alku sille, että lapsen aivot alkavat viimein levätä.

Teksti ja kuvat: Mutsimedian toimitus & Unsplash

Lähteet: APA, Harvard Medical School, Child Mind Institute, Journal of Neuroscience, Psychology Today, Frontiers in Psychology

Seuraa Mutsimediaa myös Facebookissa ja Instagramissa!