Aikuisena ystävystyminen on usein vaikeaa – ratkaisu voi olla yllättävän lähellä
Ystävystyminen aikuisena on kuulemani ja osittain myös kokemani perusteella vaikeaa. Aikuiset kantavat mukanaan elettyä elämää niin hyvässä kuin pahassa. Lapset ovat ystävyyssuhteidensa solmimisessa välittömämpiä ja vailla niitä ennakkoasenteita ja -olettamuksia, joita meille aikuisille on ehtinyt kertyä. Aikuisena sitä alkaa helposti miettiä ja analysoida asioita liikaa, ja tultua turhaan ohittaneeksi tilaisuuksia solmia uusia ystävyyssuhteita.
Aikuisilla on myös velvollisuuksia, jotka vievät vuorokaudesta tunteja ja rajoittavat osaltaan mahdollisuuksia ystävystyä. Ellei sitten käy niin onnellisesti, että hyviä ystäviä löytyy työpaikalta tai vaikkapa opiskelujen parista.
Ruuhkavuosiarkea eläessä voi tuntua kovin työläältä ajatus uusiin ihmisiin tutustumisesta. Ajattelemme myös helposti kaikilla muilla olevan jo ystäväpiiri valmiina ja epäröimme, mahdummeko siihen mukaan. Meidän voi olla myös vaikea myöntää edes itsellemme, että kaipaamme uusia ystäviä.
Mistä uusia ystäviä?
Minulla on ollut onnekkaasti aina ystäviä elämässäni. Joidenkin kanssa nähdään usein, toisten kanssa keskimäärin kerran vuodessa. Hyvän ystävän kanssa juttu jatkuu siitä, mihin se on vuosi sitten viimeksi jäänyt.
Elämässäni on kuitenkin ollut vaiheita, jolloin olen kaivannut myös uusia ystäviä ja huomannut, ettei heitä ole aina kovinkaan helppoa löytää. Kaipaan ystävyyssuhteilta syvällisyyttä, sitä, että toisen kanssa voi jakaa vaikeitakin asioita. Vastapainoksi tarvitsen samanlaista huumoria ja kiinnostusta ainakin osin samantyyppisiin asioihin.
Mistä uusia ystäviä sitten voi löytää aikuisiällä? Lapsiperheiden vanhemmilla on nykyään monia erilaisia vertaisryhmiä ja tapoja tutustua toisiinsa. Itsekin olen saanut uusia ystäviä erään äitiryhmän kautta.
Mutta kokemukseni mukaan esimerkiksi äitiys ei yksinään riitä yhdistämään ihmisiä ainakaan ystäviksi asti. Tarvitaan jotain muutakin yhteistä tarttumapintaa. Esimerkiksi samalla alalla työskentelevät ihmiset ovat usein muutenkin samanhenkisiä ja jakavat samanlaisen arvomaailman sekä suhtautumistavan asioihin. Ei lienekään ehkä ihan sattumaa, että olen löytänyt eräästä paikallisesta äitiryhmästä kaksi ihanaa yhteisöpedagogia elämääni.
Myös harrastukset ovat mainio tapa tutustua uusiin ihmisiin ja solmia ystävyyssuhteita. Yhteisestä kiinnostuksenkohteesta on luontevaa löytää jutunjuurta, joka voi huomaamatta laajentua muihinkin aiheisiin.
Avarakatseisuutta ystävystymiseen
Ystävien löytämisessä ei myöskään kannata liikaa tuijottaa numeroita tai elämänkokemuksen laajuutta. Eri ikäiset ihmiset voivat hyvin ystävystyä keskenään, jos ajatukset kohtaavat. Minulla on ystäväpiirissäni sekä vähän päälle 20-vuotias että yli 55-vuotias. Itse sijoitun ikäni puolesta suurin piirtein puoleenväliin. Heidän kanssaan oleminen ja tekeminen on erilaista, mutta aina yhtä ihanaa. Molemmilta saan uusia ajatuksia ja näkökulmia asioihin ja pystyn myös toivottavasti itse antamaan heille jotakin.
Viimeisimpänä mutta ei suinkaan vähäisimpänä haluan nostaa esiin naapurit. Suomessa on totuttu pitämään heihin kohteliasta etäisyyttä. Vahva ydinperhenormi ja ajatus siitä, että jokainen huolehtii omista asioistaan tuntuvat nurinkuriselta. Naapurit elävät ja ovat lähellä niin iloissa kuin suruissa ja jokainen meistä tarvitsee joskus toisten apua. Kohteliasta ei tietysti ole udella liikaa toisten asioita, ja toimivat naapuruussuhteet vaativatkin hyvää pelisilmää. Mutta jos vaan antaa mahdollisuuden, tosiystävä voi löytyä yllättävän läheltä.
Seuraa Mutsimediaa myös Facebookissa ja Instagramissa!
Teksti: Tiina Pitkänen, kuva: Shutterstock
