Artikkelin kuva
lifestyle

Pitääkö ystävästä erota?

Hyvä ystävyyssuhde rikastuttaa elämää ja auttaa jaksamaan elämässä eteen tulevissa vaikeuksissa. Mutta mitä tehdä, jos ystävyyssuhde alkaakin ottaa enemmän kuin se antaa?

Aikuisena ystävyyssuhteet muuttuvat erilaiseksi, kuin mitä ne nuoruudessa olivat. Perhetilanteet muuttuvat ja eletään ruuhkavuosia. Toiset puolestaan matkustelevat ympäri maapalloa tai luovat kuumeisesti omaa uraa. Ystävän kanssa ei olla enää samalla koulunpenkillä päivästä toiseen, vaan arki ajaa ystävät helposti erilleen.

Kun ystävykset kasvavat erilleen elämäntilanteiden muuttuessa, mitä silloin pitäisi tehdä? Monesti yhteydenpito hiipuu vähitellen ja kumpikaan ei ehkä edes huomaa, ettei ystävästä ole kuulunut enää aikoihin.

Ystävyyden tulisi olla vastavuoroista, ja jos näin ei syystä tai toisesta ole, on aika miettiä vakavasti ystävyyssuhteen merkitystä omassa elämässä, sanoo psykologi Ilona Rauhala.

Jos ystävyys tuntuu vievän enemmän energiaa kuin se antaa, on ehkä aika erota ystävästä. Se kannattaa tehdä mahdollisimman rehellisesti ja kertoa ystävälle miltä itsestä ystävyyssuhde tuntuu.

Toisaalta ystävyyttä myös osaa arvostaa aikuisena ihan eri tavalla, joillekin ystävät saattavat olla osa perhettä. Tällöin pitkästä ystävyydestä halutaan pitää kiinni ja ystävyyssuhteen päättyminen on kova paikka.

Kun suhteen päättymisen perustelee omista tuntemuksista käsin, toinen osapuoli voi hyväksyä asian helpommin. Ystävyyssuhteen loppuminen voi tuntua yhtä raskaalta kuin parisuhteen päättyminen ja sitä on lupa myös surra.


Pitkästä ystävyyssuhteesta kannattaa myös taistella. Joskus kriisin kautta voidaan päästä ystävyydessä ihan uudelle tasolle ja ystävysten välille löytyykin uudelleen syvällisempi yhteys. Paras keino säilyttää luottamuksen arvoisia ystäviä on olla sellainen itse.

Toiset ystävyyssuhteet myös saattavat elämäntilanteiden erilaisuuden vuoksi olla katkolla pidempäänkin, jopa vuosia, mutta tulla myöhemmin elämässä taas uudelleen tärkeiksi molemmille osapuolille, kun löytyy yhdistävä elämäntilanne.

Teksti: Riikka Harju