”Pois meidän tontilta perkule! Vie se koiras pois!” – saako koiranomistajia kohdella näin?
Vastuullisen koiranomistajan ei tarvitse hyväksyä itseensä ja lemmikkiinsä kohdistuvaa vihaa lenkeillä, kirjoittaa Mutsimedian Senni Loikala. Voiko esimerkiksi kynofobia selittää tunteenpurkaukset?
Olimme perheemme kanssa hiljattain sukuloimassa pikkupaikkakunnalla, kun lemmikkiämme ulkoiluttaessani ajauduin koiravihaajan kynsiin.
Lenkitin koiraamme pientaloalueella, itse kävelytiellä kulkien ja koiramme lähelläni nurmikon puolella. Yhtäkkiä vanhempi rouva avasi paritalon ikkunan ja huusi: ”Pois meidän tontilta perkule! Vie se koiras pois!”
Ikkuna sulkeutui, mutta rouvan tulistunut katse tuijotti lasin takaa. Tunsin, miten sisälläni kuohahti. Hetken punnitsin reaktiotani: näytänkö keskisormea vai yritänkö saada naisen avaamaan ikkunan uudelleen, jotta voisimme jutella? Näytin takuulla elävältä kysymysmerkiltä, mutta päädyin jatkamaan matkaamme nostaen käsiäni ilmaan.
Olen kerran aiemminkin ollut vastaavassa tilanteessa. Lenkitin koiraamme Helsingissä, kun kerrostalon parvekkeelta kuului napakka huuto: ”Pois meidän tontilta!” Vastasin huutajalle, jolla oli yläosanaan pelkät rintaliivit, että kyllä tällä tiellä saavat myös koiran ulkoiluttajat kulkea.
Netin keskustelupalstat muistuttavat, että moni koiranomistaja on kokenut tällaisia tilanteita. Somessa leviää välillä myös lemmikinomistajien päivityksiä, joissa varoitetaan lenkkimaastoilta löytyneistä myrkytetyistä herkuista. Makupalojen sisällä voi olla jopa neuloja.
Kynofobia ja muut tekijät koiravihan takana
Kysyn tekoälyltä, miksi osa ihmisistä vihaa koiria ja vastaukset auttavat ainakin itseäni ymmärtämään koiranomistajiin kohdistuvia tunteenpurkauksia hieman paremmin:
Traumaattiset kokemukset: Jos joku on lapsena esimerkiksi saanut pureman koiralta tai joutunut hyökkäyksen kohteeksi, voi koiriin jäädä pysyvä pelko tai viha.
Pelko (kynofobia): Joillain ihmisillä on koiriin kohdistuva fobia, joka aiheuttaa voimakasta ahdistusta — jopa ilman huonoa kokemusta.
Kulttuuriset taustat: Kaikissa kulttuureissa koiria ei nähdä lempeinä lemmikkeinä. Joissain maissa koiria saatetaan pitää likaisina tai vaarallisina.
Allergiat: Koirien aiheuttamat allergiat voivat ärsyttää ihmisiä niin paljon, että syntyy negatiivinen asenne.
Kokemus koirien huonosta käytöksestä: Jatkuva kokemus esiemerkiksi haukkuvista, aggressiivisista tai kurittomista koirista voi vahvistaa kielteistä suhtautumista.
Henkilökohtaiset mieltymykset: Jotkut ihmiset eivät yksinkertaisesti pidä eläimistä, tai he kokevat, että koirat ovat liian äänekkäitä, sotkuisia tai vaativia.
En ollut aiemmin tietoinen kynofobiasta, koiriin kohdistuvasta voimakkaasta irrationaalisesta pelosta. Oireita voivat olla esimerkiksi sydämen tykytys, hikoilu, vapina, paniikkikohtaus ja pakonomainen tarve paeta paikalta, jos koira on lähellä. Kynofobia on mahdollista saada hallintaan altistusterapian, kognitiivisen käyttäytymisterapian ja joskus lääkityksen avulla.
Näkemykseni mukaan koiranomistajien ja koiravihaajien väliltä puuttuu rakentava keskusteluyhteys. Vuorovaikutus tapahtuu keskellä tunnemyrskyä, eikä johda mihinkään. Koiravihaajien kannattaisi mielestäni pureutua tuntemustensa juurisyihin ja oppia sietämään normeja noudattavia koiranomistajia.
Toki lemmikinomistajia on moneen junaan. Kaikki eivät esimerkiksi korjaa koiransa jätöksiä ja joillain hännänheiluttajilla voi olla huonoa käytöstä julkisilla paikoilla. Vastuullisen koiranomistajan ei kuitenkaan tarvitse hyväksyä itseensä ja koiraansa kohdistuvaa vihaa lenkeillä. Yritykset saada eläimet hengenvaaraan esimerkiksi myrkytetyillä herkuilla ovat sairaalloisia.
Sittemmin kuulin, että ikkunasta minut ja lemmikkini kironnut nainen on aiemmin huudellut ikävään sävyyn myös lakaisukoneen kuljettajalle. Sopu sijaa tekee, muistuttaa jo vanha sananlaskukin.
Piditkö kirjoituksesta? Jaa se somessa kavereillesi!
Seuraa Mutsimediaa myös Facebookissa ja Instagramissa!
Teksti: Senni Loikala, kuva: Unsplash
